Tänään pidän itsestäni huolta. Lepään, hoidan ja hellin. Teen jotain, mitä rakastan, ilman vaatimuksia ja syytöksiä. ARMO riittää. Siitä riittää myös minulle.
Armo on kristinuskon keskeisimpiä asioita. Jostain syystä joudun jälleen muistuttamaan itseäni, että armo kuuluu myös minulle. Aika monet mielenterveysongelmat tai niiden paheneminen ovat syntyään armottomuudesta itseä kohtaan. Kun ajaudumme elämänhallinta- tai riippuvuusongelmiin, alamme helposti sättiä itseämme epäonnistujiksi ja kuvittelemme itsemme moittimisen laittavan meidät ruotuun. Se on pahin valhe ja eksytys.
Ensin tulee armo. ARMO=Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Vain armon kautta voimme tuntea itsemme riittävän rakastetuiksi pitämään huolta itsestämme. Armo synnyttää rakkautta meissä. Armo on avain kaikkeen muutokseen ja ihmisenä kasvuun. Armahdetuksi tulemisen kokemus auttaa olemaan armollisia myös toisille. Armo kuuluu jokaiselle, myös (ja etenkin) kaikista huonoimmalle, heikoimmalle, ja virheitä tehneelle: ”Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.'” – Jaak. 4:6. Armoa ei voi saada osakseen ilman nöyrtymistä.
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. – Ef. 2:8-9