Viime aikoina olen kärsinyt trendivaivasta, nimittäin digiuupumuksesta. Työt, ostokset ja lähes kaikki kohtaamiset ovat siirtyneet verkkoon, ja näytön ääreltä on ollut vaikea irrottautua. Kuitenkin jokainen meistä tarvitsee elämään aitoja kohtaamisia, virkistystä, lepoa.
Pieni irtiottoni näytön tuijottelusta on ollut oman terassipuutarhan hoito. Kasvit tarvitsevat säännöllistä kastelua, etteivät nuupahda. Yhtä tärkeää on säännöllinen ”hengellinen kastelu”. Monesti olen kantapään kautta kokenut, että Jumala ei ole määrännyt lepopäivää pyhitettäväksi turhaan. Se on meidän omaksi parhaaksemme – arkikin sujuu paljon paremmin, kun on saanut ensin levätä ja virvottautua hengellisesti.
Tänään on aivan erityinen hengellisen kasteen päivä, sillä vietetään helluntaita. Helluntai on Pyhän Hengen juhlapäivä: apostolit saivat silloin Pyhän Hengen kasteen, sinä päivänä kastettiin noin 3000 henkeä ja siten syntyi ensimmäinen seurakunta. Pyhä Henki on meidän kanssamme edelleen joka päivä.
Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ap.t. 2:38-39
Sana ja yhteys seurakuntaan ovat muodostuneet itselleni tärkeiksi virvoittautumisen lähteiksi. Ilman niitä nuupahtaisin. Säännöllinen kastelu on tärkeää, eikä sen tarvitse rajoittua vain sunnuntaihin.
Eikö kaste lievennä hellettä? Samoin on sana parempi kuin lahja. Siir.18:16