Tällä viikolla sain osallistua työnohjaukseen. Saimme yhdeksi tehtäväksi keksiä metaforan, joka kuvaa omaa tämän hetken olemista. Ensimmäisenä mieleeni tästä korona-ajan tilanteesta ja sosiaalisesta eristäytymisestä tuli kotelossaan oleva perhosen toukka. En tiedä yhtään, mitä kotelosta kuoriutuu – kaunis päiväperho vai sittenkin yökkönen. Eikä tarvitsekaan tietää. Nyt ei voi muuta kuin keskittyä tähän kehitysvaiheeseen, siiville lähdön aika on myöhemmin.
”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Saarnaaja 3:1
Jotkut vaiheet kestävät pidempään kuin toiset ja varsinkin elämän raskaimmat vaiheet tuntuvat usein ikuisuudelta. Mutta Raamattu kehottaa iloitsemaan aina.
”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4:4-7
Inhimillisen surun ja kärsimyksen keskellä ainainen iloitseminen kuulostaa lähes epäinhimilliseltä ponnistukselta. Kuitenkaan meidän ei tarvitse iloita siitä, että elämässä on vaikeuksia, sairautta, yksinäisyyttä ja rahahuolia – tämä ilo on erilaista, eikä katso olosuhteisiin. Se on iloa siitä, että Jumala on meidän kanssamme myös nämä epätietoiset kotelovaiheet. Sitten kun on aika, perhoset pääsevät kyllä siivilleen. Ja perhoset (niin päiväperhoset kuin yökkösetkin) lentävät kohti valoa!
Kun katsot taaksepäin, tunnistatko omassa elämässä kotelovaiheita? Mikä on auttanut jaksamaan niiden läpi?